Jotain pehmeää, jotain värikästä, jotain käsin tehtyä...
Tekstiilitaide voi hyvin Suomessa vahvojen
käsityöperinteiden ja edelleen voimissaan olevan tekstiilikoulutuksen ansiosta.
Tekstiilitaide voidaan lukea 60-luvulla syntyneeseen käsitetaiteeseen, jonka
muodot ja materiaalit eivät istuneet perinteiseen taidekäsitykseen. Nykyään
tekstiilitaiteessa käytetään hyvin luovasti hyväksi erilaisia materiaaleja ja
tekniikoita.
Muuttaessani Jyväskylään noin kolmisen vuotta sitten kuulin
ensimmäistä kertaa neulegraffiteista ja sen jälkeen olen toisinaan niihin
täällä törmännytkin. Esimerkiksi kipakat tekevät porukalla neulegraffiteja. Neulegraffiti on hyvä
vaihtoehtoisvandalismin muoto; teokset on helppo poistaa saksien avulla
(mieluiten vasta sitten, kun ovat jo nuupahtaneet ja jo mahdollisimman monia
ilahduttaneet) ja mummotkin tykkäävät. Jos puikot pysyvät käsissä, niin keräähän porukka kasaan ja tehkää isku johonkin piristystä kaipaavaan ympäristöön.
Tekstiilitaiteen asemaa ja käsityön kulttuuria Jyväskylässä
on vahvasti ylläpitänyt valtakunnallinen erityismuseo Suomen käsityön museo.
Museon tulevaisuus näyttää epävarmalta, sillä Jyväskylän kulttuuri- ja liikuntalautakunta
päättää 23.4.2014 missä muodossa museo jatkaa toimintaansa. Pidetäänhän kaikki
sormet ristissä, että museo saa jatkaa toimintaansa entiseen malliin ja
edelleen rikastuttaa kaupungin kulttuurielämää.
Tuttavallisemmin ”kässämuseossa” on tällä hetkellä
meneillään mielenkiintoinen huopanäyttely, joka jatkuu 4.5.2014 asti. Museon tilanteesta voit lukea täältä
Ps. En voi tässä yhteydessä olla mainitsematta Jyväskyläläistä taiteilijaa Sirpa Varista. Sirpa tekee ihania kirjontatöitä, joita on toukokuussa tulossa esille Vakiopaineeseen. Sirpalle nuo "julkiset" tekstiiliteoksetkaan eivät ole ihan tuntemattomia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti